Eilisten tunnekuohujen jälkeen kävin kotona keskusteluja tulevaisuudensuunnitelmista. Kun katsoimme vanhoja palkkakuitteja, käytimme laskukonetta ja pohdimme aikatauluja, ei homma kuulosta sittenkään niin ikävältä kuin ensikuulemalta koin.
Suunnittelen siirtyväni aamutreeneihin kolmesti viikossa. Vaimo heittäisi minut kolmena aamuna salille ja kävelisin treenin jälkeen töihin. Tiistaina ja torstaina olisin pidempään kotona lasten kanssa ja ehtisin tehdä osan kotitöistä ja myös kokata. Pilates pitää heittää pois ohjelmasta. Toisaalta saan käveltyä nykyistä enemmän työmatkoja, kävelisin kahtena aamuna lasten hoitopaikan kautta töihin ja lisäksi mahdollisimman paljon matkoja töistä kotiin.
Viikonloppuna olisin sitten perheen kanssa enemmän.
Palkassakaan en saisi takkiin ihan niin pahasti kuin aluksi pelkäsin. Yksityiskohdat saamastani korvauksesta on kuitenkin vielä hämärän peitossa, mutta eiköhän sekin ensi viikolla selviä.
Tämä koko perheen aikatauluja muuttava systeemi laittoi kuitenkin pään niin kovasti töihin, että se jauhoi vielä yölläkin. Nukuin todella levottomasti. Tälle aamulle suunniteltu salitreeni oli pakko jättää väliin, kun heräsin karmeaan kurkkukipuun. Salitreenin skippaamisen myötä sain torkuttua pidempään ja kurkku oli heti jonkin verran parempana. Vuosi ei todellakaan ole alkanut odotusten mukaan salitreenien kanssa, mutta täytyy olla kärsivällinen ja noudattaa dieettiä muuten tarkasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti