Tämän päiväinen salitreeni pelotti jo etukäteen. Se ei todellakaan ole hyvä merkki. Eilen illalla uni ei meinannut tulla silmään ja jalat olivat kipeinä tavallista pidemmistä kävelylenkeistä.
Veimme mussukan kanssa kuopuksen eskariin ja keskimmäisen kouluun. Sen jälkeen keitin kahvit siskolleni, jonka esikoinen meni myös ekaluokalle ja porhalsin salille. Treenin ensimmäinen liike leuanveto oli vielä suurempi katastrofi kuin toissapäivänä. Hyydyin jo toisessa sarjassa - ja kaikissa siitä eteenpäin. Kyykyt pelottivat eniten, ja niissä alkoi vihloa oikeaa takareittä. Pidin korsetin tosi keskittyneesti tiukkana ja jaksoin pakertaa sarjat loppuun. :-D Pystypunnerrus oli myös äheltämistä ja tosi tiukkoja sarjoja. Kolmas iso liike, soutu, oli tosi raskasta ja viimeiset toistot olivat epäpuhtaita - kolmannen sarjan jäädessä yhtä vajaaksi. Soudut ovat alkaneet painaa aiempaa enemmän, mutta se johtuu varmasti leuanveto-ohjelmastani, jossa selkä saa kyytiä heti treenin aluksi. Ensi kerralla yritän tehdä samoilla painoilla sarjat loppuun saakka.
Epäilen, että kärsin ylirasituksesta. Jotta tämä ei pahene enempää, pidän huomenna huilipäivän ja unohdan lenkkeilyn. Panostan lepoon ja laiskotteluun. Vedän melatoniinipillerin yötä vasten. Pistän aarnikaa kipeimpiin lihaksiini. Ja tsemppaan itseni viikon viimeiseen salitreeniin perjantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti