Sunnuntai oli kyllä hyvä päivä, ehkä paras isänpäiväni tähän mennessä. Heräsin levänneenä ja energisenä. Ennen töihin lähtemistään mussukka onnitteli ja antoi lahjapaketin, jossa oli mm. A.W. Yrjänän Päiväkirja ja lahjakortti intialaiseen päähierontaan.
Kun mussukka lähti, pikkuväki hiipi keittiöön keittämään kahvia. He tekivät sen ensi kertaa, tai siis 7-vuotias neitimme, teki. Ja kahvista tuli hyvää! Kaverina oli yksi eilisistä suklaamuffinsseista. Lasten tekemät kortit ja lahjat olivat taas sydäntäsulattavan valloittavia. Neiti, todellinen isän tyttö, oli askarrellut useamman kortin ja lahjan. :-D
Aamupalaksi tein muksuille munakkaat ja menimme ulkoilemaan, koska lunta oli satanut kuin tilauksesta. Neiti kokeili hiihtämistä, mutta lauha nuoskalumi tarttui suksenpohjiin. Onneksi läheistä pulkkamäkeä pääsi laskemaan jo aika hyvin.
Iltapäivällä ehdin vielä pestä pyykkiä, leipoa neidin kanssa sämpylöitä ja käydä kuntosalilla.
Jotain ikävääkin oli. Omaa isääni muistin vain tekstiviestillä. En ole hänen kanssaan puheväleissä. Hän kantaa edelleen kaunaa siitä, että hänen tekemänsä peltikolari johti hänen bonustensa menettämiseen. Typerää ja turhaa. Mutta ehkä hän ja äitini vielä leppyvät ennen kuin kuolema korjaa jonkun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti