Ennen vuodenvaihdetta loukkasin alaselkäni lievällä revähdyksellä kyykkyjä tehdessäni. Eli vuosi ei alkanut lupaavasti.
Aloitin vuoden 2007 elämäni ensimmäisellä dieetillä. Olin toivonut saaneeni kerättyä enemmän lihasta edellisvuonna, jolloin elämää rajoitti kolmen kuukauden treenikielto, mutta pidin härkämäisesti pääni ja ryhdyin laihdutuskuurille.
Tavoitteenani oli karistaa neljä kiloa painoa neljän kuukauden aikana. Puolet toivoin lähtevän läskeistä ja toisen puolen lihaksista. Tavoite meni rikki jo puolessa välissä dieettiä, jolloin kävin mittauttamassa tulokset. Kahdeksassa viikossa on keventynyt 5,1 kiloa. Rasvaa oli karissut 2,8 kiloa ja lihaksia 2,3 kiloa. Lihaskato yllätti minutkin, olin tietysti toivonut niiden säilyneen paremmin.
Loppudieetiksi uskalsin syödä enemmän, koska pelästyin loppujenkin lihasten katoavan. Laihtumistahti tietysti hidastui ja huhtikuun lopulla kehonkoostumusmittaus sekä pihtimittaus kertoivat, että koko nelikuukautisen saldona olin pudottanut painoa 7,1 kiloa. Läskiä oli lähtenyt 3,7 kiloa, mutta lihasta edelleen lähes yhtä paljon, 3,1 kiloa. Olin kuitenkin alimmissa rasvoissa kuin koskaan aikuisiällä: peräti 14 prosentissa.
Alhainen rasvaprosentti ei ole pysyvää – ainakaan meikäläisellä. Dieetin jälkeisen kesän söin vapaammin ja aika paljon laskematta kaloreita. Aloin pitää kirjaa syömisistäni tarkemmin vasta elokuun alkupuolella. Nostin kalorit harkitusti noin 3000 kilokaloriin päivässä ja pidin kirjaa energiansaannin lisäksi makroravinnejakaumasta.
Kesällä päätin kokeilla pitkästä aikaa kaksijakoista ohjelmaa 3-4 kertaa viikossa. Tein siitä liian ranka ja ylirasittuminen alkoi kolkutella. Eipä aikaakaan, kun sain loukattu vasemman polveni. Diagnoosina oli hyppääjän polvi, joka johtui liian kireästä etureidestäni ja sen aiheuttamasta polven vääntymisestä kesken raskaiden kyykkysarjojen. Fysioterapeutin määräyksestä lisäsin venyttelyä selvästi entisestään – en ollut jaksanut venytellä juuri nimeksikään. Kyykkyjen sijaan tein kevyitä semikyykkyjä, etureisilaitetta tein myös kevennettynä ja kipeän jalan otin mukaan vasta negatiivisessa vaiheessa. Jatkoin polven kuntouttamista koko loppuvuoden.
Kesän päätteeksi kävin mittauttamassa kehitykseni. Lihasta ja läskiä oli tullut dieetin jälkeen miltei fifty-fifty. Habaa oli karttunut neljässä kuukaudessa 2,7 kiloa ja läskiä 2,4 kiloa. Alhainen rasvaprosenttini oli jäänyt siis taakse.
Syksyllä iski poikkeuksellisen ärhäkkä flunssa. Kuume ei noussut, vaan hirveä oloa, tukkoisuutta, röhää, lihaskipua ja voimattomuutta kesti peräti neljä viikkoa. Sen verran tuli salitaukoakin. Kun pääsin taas palailemaan salille ja nousujohteinen treeni pääsi vauhtiin, loukkasin alaselkäni. Ja ihan omaa tyhmyyttäni: tein liian kovaa maastavetoa ja keskittymiseni herpaantui kesken sarjan… Kun kipu kävi töissäkin sietämättömäksi eikä lähtenyt kevyillä tulehduskipulääkkeillä sekä levolla, menin lääkäriin. Selän revähdys oli diagnoosina ja sain aika hyvät, pitkävaikutteiset tulehduskipulääkkeet avuksi. Ne auttoivatkin aika nopeasti. Puolitoista viikkoa salitauko tuli taas, mutta sitten pääsin palamaan taas raudan pariin.
Joulukuun loppupuolella kävin kuulemassa puolueettoman mielipiteen edistyksestäni eli siis astelin kehonkoostumusmittaukseen (pihtimittauksen tekijä ei ollut paikalla). Jälleen lihasta oli kertynyt vain vähän enemmän kuin laardia, suhde oli nyt 1,5 kg – 1,2 kg. Olin vuoden lopussa liki prikulleen samassa kunnossa kuin vuoden 2005 lopussa, joka on ollut tähänastinen huippukuntoni. Siihen on vaikuttanut kolme perusasiaa: salitreeni on kaksijakoinen, mutta kevyemmällä periaatteella kuin kesällä, saan tarpeeksi energiaa ja palautuminen (lepo ja venyttely) ovat kerrankin kunnossa. Sairastelujen ja loukkaantumisten vaivaaman vuoden jälkeen siihen täytyy olla tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti