Kävi nimittäin niin, että überbilehile-isosiskoni houkutti minut pippaloimaan eilen lauantaina. Otin siskon luona pidetyille etkoille oman Pleikkarini ja lasten huoneen telkkarin, jotta pääsimme aloittamaan laulubileet. Hauskaa riitti ja jatkoimme karaokekuppilaan, jossa ilakoimme valomerkkiin asti.
Törmäsimme kuppilassa varttuneeseen naiseen, joka oli opiskellut laulamista. Hän kuuli tunteella vetämäni tulkinnan Egotripin Matkustajasta, antoi mainiota palautetta ("mikä lavakarisma!", "sinulla on todella persoonallinen, joukosta erottuva ääni!", "laitoit todella tunnetta peliin!", "vedin kaikki sanat ja rivit oikeaoppisesti loppuun asti etkä jättänyt kesken!") ja rohkaisi oppimaan vielä enemmän laulutunneille. Olen haaveillut jonkin aikaa laulutunneille menosta.
Mutta takaisin otsikon kysymykseen. Nimittäin herättyäni en kärsinyt lainkaan kankkusesta. Se on harvinaista, etenkin kun otin kohtalaisesti alkoholia, vieläpä mietoja ja väkeviä sekaisin. En toisaalta unohtanut vedenkään tankkaamista illan aikana, mutta odotin edes jonkinasteista krapulaa. Olin ottanut eilen tupla-annoksen chlorellaa eli yhteensä 12 tablettia, joista viimeiset kolme aamuyöllä kotiuduttuani. Jos chlorella on todella näin tehokasta kamaa, tästä tulee aivan ykkössuperfood meikäläiselle! :-D
Lisäys: Salitreeni jäi tänään väliin, vaikka kankkusta ei ollutkaan. Syynä oli kurkkukipu, joka palasi vaivakseni. Lisäksi armoton treenikaverini eli pikkuveljeni oli myös sairastunut samaan flunssaan. Eli rautaa saa vähän aikaa levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti