Velipojan polttareita vietettiin eilen melko epätyypilliseen tapaan. Siis ilman sulhasen nöyryyttämistä ja känniörvellystä. Aloitimme illan nauttimalla legendaarisen Pohjanhovin poronkäristystä.
Sitten lähdimme pelaamaan paintballia eli värikuulasotaa. Kaikki olivat ensikertalaisia. Touhu oli hauskaa, kunnes sain niin paljon kipeitä osumia, että leikkimieli alkoi karista. Värikuulat tekivät aika pahaa jälkeä, etenkin osuma päähän. Hommasta sai samanlaisen adrenaliinipuuskan kuin nyrkkeilymatsin ottamisesta. Tämä touhu ei kuitenkaan sovi kaltaiselleni nössölle, joten taisi jäädä meikäläiselle ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Tulipahan kuitenkin kokeiltua.
Lopuksi kävin selvin päin laulamassa lähikuppilassa selvin päin oman karaoke-suosikkini Mä elän vieläkin. Vedin hyvin, vaikka itse sanonkin.
Tänään on velipojan hääpäivä, ja se tarkoittaa tietysti bileitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti