Nimittäin nuo velipojan häät. Oli hienoa saada iso joukko sukulaisia ja etenkin sisarusparvi (yhtä lukuunottamatta) koolle juhlimaan saman katon alle. Olin seremoniamestarina ja karaokeisäntänä, joista sain kiitoksia ja yhden työtarjouksen seuraaviin häihin. Tunsin olevani elementissä mikrofonin varressa, siis sekä vetäessäni ohjelmaa että karaokea. Laulaakin sain sydämeni kyllyydestä. Tanssitin vielä paria leidiäkin varsin mallikkaasti. Heistä toinen, muskelijalkainen urheilijatypykkä jäi mieleen. Häneen ehdin tutustuakin vähän.
Kankkunen vähän vaivasi sunnuntaina. Lääkitsin sitä liiallisella hiilarilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti