Flunssa alkoi hieman hellittää, joten pääsin käymään elokuvissa.
En ole ennen nähnyt dokumenttia elokuvateatterissa, mutta nyt tuli sellainenkin koettua. Leffan nimi on Reindeerspotting - Pako joulupukinmaasta. Dokkarista on ansiokkaasti järjestetty ennakkokohkaamista ja kohuntynkää. Eikä ihan suotta, olihan leffa paikoitellen aika hätkähdyttävää nähtävää. Varsinkin, kun muistan leffan päähenkilön ihan pienenä ja viattomana hymypoikana, joka asui samassa kerrostalossa isosiskoni kanssa. Rovaniemeläiselle leffa antaa vielä enemmän. Tuntui omituiselta ja kammottavalta nähdä narkkareita niissä samoissa maisemissa, joissa itse on elänyt ns. kunnollista elämää. Kaikkien rovaniemeläisten vähintään tulisi leffa nähdä.
Kun pääsin sairaspediltä nousemaan, sain vihdoin kokeiltua alkuviikosta ostamaani Guitar Hero: Metallica -peliä. Ja jösses sentään, se on kyllä paras tämän genren peleistä! Tietysti arvioni on hyvin puolueellinen, sillä Metallica on lapsuuden ajan sankaribändini, jota diggailin aina varhaisaikuisuuteen asti. Ensimmäisten levyjen jälkeen tulleet Load, Reload ja St. Anger olivat mielestäni kehnonpuoleisia, mutta vuonna 2008 ilmestynyt Death Magnetic oli jo taas parempi. Hauskinta on veivata peliä pikkuveljeni kanssa, joka on myös kova Metallica-fani. Taoin rumpuja paikoitellen hiki hatussa ja veli kitaroi. Vedin laulajan soolouran läpi, vaikka olo oli vielä aika tukkoinen. Laulullisesti Metallican biisit eivät ole vaikeita, mutta kitaralle ja rummuille onkin kimurantimpaa puuhaa. Ainoa miinus pelissä on yhden suosikkibiisini, Motorbreathin, puuttuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti