Vuosi 2010 jäänyt taakse. Perinteiseen tapaani olen tiivistänyt päättyneen vuoden blogissani liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan näkökulmasta.
Keväällä sain treenikaverin pitkästä aikaa, kun velipoika tuli kanssani salille. Veljestä sai kaipaamani ohjaajan, varmistajan, neuvojan ja tsemppaajan. Pitkälti hänen avullaan koin hurjan kehityspiikin salilla, joka huipentui viime heinäkuuhun. Silloin mm. vedin maasta 2x150 kiloa, vaikka painoin alle 80 kiloa. Velipoika opetteli minulle myös vihaamani penkkipunnerruksen tekniikkaa, vaikkakin tuo opetus jäi vielä kesken. Kuten edellisessä postissani kerroin, velipoika jäi kyydistä loppuvuoden aikana ja lopullisesti joulun aikaan. Se on erittäin harmittavaa.
Loppuvuoden aikana, kun velipoika oli sairastumisputken ja työkiireiden takia pois salilta, keskeytin lihastenmetsästys-projektini kun tutustuin toiminnalliseen treeniin. Työn kautta tapasin personal trainerin, joka teki minulle (ilmaiseksi) liikkuvuutta lisäävän toiminnallisen treeniohjelman. Se oli aivan uudenlaista treenaamista minulle, yllättävän rankkaa, mutta toisaalta nautinnollista puurtamista. Uskon palaavani toiminnallisen treenin pariin vielä myöhemmin. Ja osaa ohjelman liikkeistä hyödynnän vähintään osana ns. perinteistä punttitreeniä.
Viime vuoden isoin muutos oli kuitenkin avioero 13 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Jatkoin silti terveellistä elämää siitäkin huolimatta, vaikka samaan aikaan kärsin rahapulasta. Jouduin eron takia maksamaan asumisesta, ruuasta ja muusta tarvittavasta yksin. Lisäksi tein elo-joulukuussa nelipäivästä työviikkoa eli sain 20 prosenttia pienempää palkkaa. Mutta selvisin siitäkin, vaikkakaan en ilman rahan lainaamista. Oikeastaan oli hyvä saada lisää omaa vapaa-aikaa, joka on ollut kortilla viime vuodet pienten lasten kanssa. Nyt olen vuoroviikoin lasten kanssa ja vuoroviikoin saan elää itselleni. Tai siis sain, sillä yllättäen löysin uuden, mielenkiintoisen naisen. Sinkkuelämä jäi alle kolmen kuukauden mittaiseksi - ainakin toistaiseksi, vaikka ajattelin eläväni pitkään yksin. En jaksa moista murehtia, vaan yritän antaa virran viedä.
Perinteisesti olen mitannut vuoden aikana tapahtunutta edistystä tai muutosta kehonkoostumusmittausten ja rasvaprosentin mittausten valossa. Ensi kertaa moneen vuoteen en päässytkään mittauksiin joulun alla, kun en saanut kyytiä mittaukseen eikä sillä hetkellä ollut edes rahaa moiseen. Sen verran tiedän, että en ole niin kireässä kunnossa kuin vuosi sitten. Vuosi alkoi hyvin, siis tammi-huhtikuussa keräsin (pihtimittauksen mukaan) 1,7 kiloa rasvatonta massaa ja vain 0,7 kiloa rasvaa. Kesä oli vuorotellen elämästä nautiskelua (liiallisen) ruuan ja juoman parissa sekä kovia treenejä. Kesän aikana sain viisi kiloa lisää painoa. Elokuun lopussa tehdyn pihtimittauksen perusteella painonnoususta 2,6 kiloa oli rasvatonta massaa ja hieman enemmän eli 2,8 kiloa oli rasvaa. Vaikka loppuvuoden saldoa ei olekaan tiedossa, keräsin tammi-elokuussa siis rasvatonta massaa yhteensä 4,3 kiloa rasvatonta massaa ja 3,3 kiloa rasvaa. Osa lihaksista on tietysti voinut hävitä loppuvuoden toiminnallisen treenin myötä ja ehkä joulukauden löysäily on voinut tuoda hieman lisää rasvaakin. Toisaalta peilikuvan perusteella en ole päässyt pahasti lösähtämään, vaan olen mielestäni kohtalaisen urheilullisessa kunnossa edelleen.
Mainittava on vielä minulle uudet urheilulisäravinteet eli kreatiinin ja beta-alaniinin. Ne vaikuttavat varsin tehokkailta. Uskon niiden vaikuttaneen kuntopiikkiini.
Yhteenvetona: mullistusten vuosi oli kehityksen vuoristorataa, mutta en ollenkaan valita! Olen saanut treenata yllättävän terveenä monenlaista treeniä ja rikkoa omia ennätyksiäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti