Viikonloppu meni vähän överiksi, siis epäterveellisen syötävän mättämisessä. Söin karkkia kahtena päivänä ja muita kelvottomia hiilareita peräti kolmena päivänä. Lauantaina kävin pippaloimassa karaoken merkeissä. Kokeilin kaupungin uutta karaokepaikkaa, jossa saa aloittaa laulamisen jo kello 18. Vaikka paikan lista oli aika lyhyt, sain laulaa sydämen kyllyydestä: muistaakseni seitsemän biisiä ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä. Oli hienoa päästä muutaman biisin jälkeen flow:hun ja vetää mielestäni ehkä elämäni tähän asti parhaimman vetoni, tuoreimman karaokesuosikkini, Anssi Kelan Jennifer Anistonin. Seurueeni antoi kovasti kyllä palautetta ja tuntui loppukin yleisö pitäneen esityksestä. On mahtavaa, kun biisin itsessä aiheuttamat kylmät väreet saa vangittua positiiviseksi energiaksi ja kappaleen saa vetää tunteella.
Eilen kävin katsomassa Prince of Persia: Sands of Timen, kun olin luvannut esikoiselle. Elokuva oli taatun tyhjänpäiväistä amerikanhuttua. Jopa 11-vuotias esikoinen alkaa tulla kriittiseksi tälle genrelle: hänenkään mielestä elokuva ei ollut "kovin hyvä", koska siinä oli vähän liikaa väkivaltaa ja aikamatkustusta. Hienoa, että nuori herra ei niele kaikkea tauhkaa, vaan osaa ilmaista mielipiteensä. En nimittäin tuputtanut omaani hänelle ensin, vaan odotin ensin herran näkemystä ennen kuin kerroin omani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti