Olen muutaman kerran maininnut aiheesta 30 päivän kyykkyhaaste. Sitä selostetaan tarkemmin esimerkiksi täällä. Pähkinänkuoressa tarkoitus on olla joka päivä yhteensä 30 minuuttia syväkyykyssä 30 päivän ajan. Haetaan sellainen kyykkasento, joka on mahdollisimman rento, myös selkärangan pitää olla rentona.
Miksi tätä tehdään? Jalkojen liikkuvuus paranee ja jopa ruuansulatuksen pitäisi tehostua.
Ensimmäisillä kerroilla jo yhden minuutin kyykyssä kököttäminen oli tuskallista. Alkutaipaleella etenkin penikoita poltteni, välillä lantionseutua jomotti ja nilkkoihin sattui. Kun sain aikaa pidennettyä, pohjetta uhkasi krampata ja jalkapohjia pisteli kyykyn jälkeen. Myös viime kesänä vaivannut vasen polvi muistutti olemassaolostaan aina kun nousin vähänkin pidempään kestäneestä kyykystä.
Tähän mennessä olen ollut enimmillään 10 minuuttia kyykyssä. Homma ei ole joka kerta suinkaan helpompaa, vaan kyykkääminen tuntuu hankalalta jos takana on jalkatreeni tai muuta jalkojen rasitusta. Luonnollisesti kyykkääminen on yleensä helpompaa iltaa kohti.
Mutta onko tästä ollut hyötyä? No, liikkuvuus on parantunut, mutta minusta ei niin paljon kuin olisin hypetyksestä päätellyt. Huomasin jo muutaman kyykkyhaastepäivän jälkeen, että salilla kyykkääminen oli vähän helpompaa, pääsin vähän alemmaksi ja jalat tuntuivat hieman vähemmän kireiltä. Mutta ei tämä ole tehnyt minusta mitään kumiukkoa, jonka jalkojen kireydet olisivat historiaa.
Vaikka saavutin 30 päivän kyykkyhaasteen pari päivää sitten, olen jatkanut tätä hommaa. Aion pikkuhiljaa kasvattaa yhtäjaksoista kyykyssä kököttämisaikaani. Toivottavasti joskus saan kyykittyä puoli tuntia putkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti