Viimeinen lenkki

Karmaiseva uutinen pysäytti. Nuori mies jäi lenkille muutaman kilometrin päässä kotoani. Koskaanhan ei voi tietä, koska viikatemies tulee kylään, mutta itse en juokse tien laidassa, vaan pyörätiellä tai pururadalla - enkä näin liukkaalla ollenkaan. Jossittelu ei varmaan lohduta lenkkeilijän kotijoukkoja.

Yhtenäisyyspäivä ja kuumetta

Toissa päivästä tulikin yhtenäisyyspäivä, vastapainona keskiviikon itsenäisyyspäivälle. Vietimme vapaapäivää, paitsi esikoinen, joka oli koulussa. Ulkona oli satanut lunta ja pakkasta oli muutama aste. Kävimme aamupäivällä laskemassa pulkalla ja kelkalla mäkeä ja nelivuotias neitimme sai pitkästä aikaa hiihtää. Sitten lounaan jälkeen nukahdimme neljästään parisänkyymme parin tunnin päiväunille. Eli todellakin, perheen yhtenäisyyspäivä!

Esikoisen tultua koulusta porhalsimme salille, muksut veimme lapsiparkkiin. Vedin jalkatreenin, joka tuntui aika raskaalta. Sitten taas kotiin, lapsille iltapalaa, itselle välipalaa ja muksut nukkumaan. Taas kuntoklubille, nyt tosin pilates-tunnille.

Loppuviikon treenisuunnitelmat menivät mönkään, sillä heräsin eilen järkyttävään oloon. Kurkku tuntui olevan täynnä piikkilankaa, päätä jomotti, nenä oli tukossa, lihaksia särki ja kuume poltteli koko maallista tomumajaani. Eilinen menikin pääasiassa sängyn pohjalla, ruoka ei juuri maistunut. Viime yönä hikoilin kuumeen pois, tänään on vain kurkku ollut vähän kipeänä ja korvissa vähän paineen tunnetta. Toivottavasti pöpö taittui näin nopeasti.

Kuntoklubin pikkujoulut

No, enpä sitten mennytkään autolla kuntoklubin pikkujouluihin, vaikka niin aioin. Mutta ei kyllä kaduta, kivat bileet oli.

En muista syöneeni yhtä hienoa pikkujouluateriaa. Alkuruokana oli palsternakka-vuohenjuustokeittoa paahdettujen pinjansiemenien kanssa, balsamico-marinoituja kasviksia ja ilmakuivattua kinkkua, korianteri-kraavattua jäämerenlohta dijonsinappimajoneesilla, salaatti aurinkokuivatusta tomaatista, kanasta ja hedelmistä, marinoituja katkarapuja, pastaa ja oliivia sekä pikku blinejä, mätiä, smetanaa, sipulia ja punasipulihilloketta. Kun tästä satsista tehtiin selvää, pääruuaksi tarjoiltiin paahdettua kalkkunanrintaa ja piparkakkukastiketta, rosmariinipaahdettua porsaanleikettä sekä juureskakkua ja paistettua valkokaalta. Sain vielä ahdettua kupuuni jälkiruuan eli kahvin kera tarjottuja hienoja juustoja, suklaata ja luumuhilloa.

Kaloreita ei tosiaan laskettu! Olin hehkeän blondiparven ainoa mies ja ilta jatkui yökerhossa. Tanssin hien pintaan naisten kanssa ja kaikilla näytti olevan kivaa. Parempi puolisko tosin tinttasi vähän liian monta shottia ja oli pikkutunneilla todella nakit silmillä. Hänellä onkin ollut karmea kapula, minulla ei ollenkaan - tosin lyhyt yöuni vähän painaa.

Viikko 48/2006

Täsmäliikunnat: 3 (kaikki kuntosalia)
Venyttelyt: 1

Kävelyä 18 km

Aamupaino: 77,1 kg.

Kesken viikon iski raju mutta onneksi pikainen oksennustauti, joka sekoitti liikuntasuunnitelmia - pilates jäi väliin, kuten myös täsmäaerobinen. En saanut vedettyä kolmea kevyen viikon treeniä sairastelun takia. Sain kuitenkin käveltyä työmatkoja kiitettävästi, paljon tavallista enemmän.

Taas juhlimassa

Huh, huh. Nyt on pakko painaa jarrua. Minä, entinen absolutisti ja pitkän linjan alkoholin kohtuukäyttäjä (kuulostaako selittelyltä? ;-) ja melkoinen terveysintoilija olin taas juhlimassa lauantai-iltana. Otin onneksi hillitysti, joten vältyin krapulalta, kuten viikkoa aiemmin.

Viikonlopun herkuttelut eivät ryöstäytyneet käsistä aivan niin pahasti kuin edellisellä kerralla, mutta tuskin mistään fitness-ruokavaliosta voidaan puhua. Vai miltä kuulostaa perjantaina lähes 300 grammaa lakua, lauantaina tuhti annos rasvaista pekoni-yms. pastaa, kolme kossupaukkua ja kaksi siideriä, 150 gramman pihvillä varustettu hampurilainen ja kolmannes vaimon 90 grammaisesta purilaisesta, sunnuntaina yksi pulla ja kaksi lihapasteijaa, pari kourallista lakua ja muutama kourallinen juustosipsejä... Okei, eivät ne olleet sentään viikonlopun KOKO ruokalista, mutta syntilista kuitenkin. Söin muutakin. Terveellistäkin. Ihan oikeasti. *nolo*

Pieni nälkä lisää ikää?

Olipas hätkähdyttävä uutinen Kalevassa tänään 2.12, otsikolla "Pieni nälkä hidastaa vanhenemista". Jutussa kerrottiin tutkimuksista, joita on tehty mm. apinoilla, hiirillä ja pikkumadoilla - ja myös ihmisillä. Siellä kuulemma dieettiryhmään kuuluvilla koehenkilöillä oli muun muassa parempi sydämen toiminta, paremmat veren rasva-arvot ja parempi verenpaine kuin vertailuryhmässä.

Artikkelissa Tampereen yliopiston gerontologian professori Antti Hervonen kuitenkin muistuttaa, että kalorirajoitus ei saisi johtaa aliravitsemukseen ja nälkiintymiseen. Niukan ruokavalion pitäisi hänen mukaansa olla oikein tasapainotettu, jottei synny puutostiloja.

Uutisesta huolimatta en kuitenkaan aio alkaa ruuan kanssa säännöllisesti pihistelemään pidemmän eliniän toivossa. Paitsi ensi vuoden alkupuolella, jolloin kokeilen hallittua, kevyttä dieettiä.

Pystykynnessä taas

Ilmeisesti oksennustauti oli nopeaa sorttia. Keskiviikkoillan järkyttävän laattamisen jälkeen ruoka on pysynyt sisällä. Tosin uskalsin syödä aamupuuron eilen vasta iltapäivällä.

Tänä aamuna oli vielä kuvottava olo, mutta lusikoin väkisin pari Weetabixia maidon ja ruisleivän kanssa kurkusta alas.

Kun olen taas pystykynnessä ja töissä, niin ehkäpä jo viikonloppuna vähän harrastaisin jo liikuntaa....?