Idolini Kaisa Jaakkolan kirjoitus on saanut minut ajattelemaan hiilarihannausta eli vähähiilarista dieettiä ja sen sopivuutta itselleni.
Kaisan mukaan liian vähillä hiilareilla ei ole välttämättä viisasta kituutta pitkiä aikoja, jos kärsii stressistä, liikkuu paljon ja on muutenkin fyysisesti aktiivinen. Meikään nuo kaikki - stressi, liikunnallisuus ja fyysinen aktiivisuus - pätevät kyllä, eli tämä osui.
En toisaalta ole kituuttanut mitenkään erityisen vähillä hiilareilla tänä syksynä. Vaikka Loppukiri-projektin alussa suunnittelin syöväni ei-treenipäivinä alle 100 grammaa hiilareita, useimpina päivinä olen syönyt sitä enemmän. Treenipäivinä aioin alunperinkin syödä yli 100 grammaa hiilareita ja sellaisina päivinä niitä on kertynyt enemmänkin.
Laskin, että syyskuussa söin keskimäärin 150 grammaa, lokakuussa 160 grammaa ja marraskuun alkupuoliskolla jo 175 grammaa. Luvuissa ovat mukana hiilaritankkauspäivät. En muutenkaan ole kituuttanut pienillä kaloreilla, vaan olen syönyt syys-marraskuussa keskimäärin 3000 kcal/vrk. Herkkuja olen välillä syönyt myös hiilaripäivien ulkopuolella.
No miten on käynyt painoni ja vyötärön ympärykseni?
Painoni on itse asiassa noussut projektin aikana. Se oli juuri ennen Loppukirin alkamista 76,6 kg ja tuorein lukema on tältä aamulta: 76,9 kg. Paino on toki sahannut tuotakin ylempänä 1,5 viikon merkkaus- ja treenivapaan lomani aikana.
Vyötärönympärys on painoa luettavampi kehonkoostumuksen mittari. Se oli juuri ennen Loppukirin aloittamista 90,3 cm ja tällä viikolla lukema on liki millilleen sama. Eli rasvaprosenttini ei ole pienentynyt.
Toisaalta treeni kulkee melkoisen hyvin, joten siitä ei voi valittaa. Olen palautunut mielestäni aika hyvin, ja siinä osasyynä on varmaankin kreatiini. Samaa lisäravinnetta varmaan on osaksi syyttäminen siitä, että jaksamista tuntuu piisaavan raudan nosteluun.
Hiilareita olen jo lisännyt ennen Jaakkolan Kaisan kirjoitusta.
Mutta vyötäröltä pitäisi karistaa silti laardia vielä muutama kilo. Onnistuisiko se oikeasti tällä energia- ja hiilarimäärällä? Tuntuu epäilyttävältä. Toisaalta, jos riittävä hiilarimäärä vähentää stressiä ja se taas parantaa unenlaatua sekä palautumista. niin mikä ettei.
Toisaalta olen ennenkin saanut aikaiseksi rasvaprosentin pienentymistä hiilareita vähentämällä. Olen epävarma siitä, miten pitäisi edetä, sillä haluan eniten olla nykyistä tiukemmassa kunnossa - silti pitäen mahdollisimman paljon lihasmassaani.
Eli vastaus otsikon kysymykseen: En kyllä lisää enempää hiilareita ruokavaliooni tässä vaiheessa.
Ennen joulun ja vuodenvaihteen taukoa edessä on vielä viisi viikkoa. Siinä ajassa on vielä kolme karikkoa eli pikkujoulukauden pippaloita peräti kolme kappaletta. Mutta näitä lukuunottamatta voin kyllä skarpata arkiruokavaliossani: eli siis nyt hiilareita vähemmäksi etenkin ei-treenipäivinä. Tavoite: noin 100 grammaa. Salitreenipäivinä se voi olla 130-150 grammaa, hiilaritankkauspäivänä noin 300 grammaa.
Lisätään vielä se, että pienennän energiansaantiani noin 10% eli keskimäärin 2700 kcal/vrk. Käytännössä minun pitää syödä normaalisti alle tuon eli noin 2600 kcal/vrk, sillä hiilaripäivinä kertyy arviolta 700-800 kcal ylimääräistä kerran viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti