perjantai 8. kesäkuuta 2007

Mihin tämä aika katoaa?

En ole varmaan ainoa, joka tuota miettii tämän tästä. Ruokien laskeminen on meikäläiseltä jäänyt kaikkien muiden (muka) kiireellisempien asioiden jalkoihin. Ehkä en ole niin nälissäni, että pitäisin sapuskoistani niin tarkkaa kirjaa kuin dieetillä?

Itse asiassa laskin sähköpostini draftiin viime viikon syöminkejä, mutta tein todellisen amatöörin mokan ja sain kadotettua koko viikon ruokapäiväkirjan klikkaamalla jostakin mystisestä paikasta. Muuten aina niin luotettava Gmail ei palauttanut hengentuotostani bittiavaruudesta. Sen verran kuitenkin viime viikosta, että vaikka liikuin melkoisen ahkerasti, söinkin varsin reippaasti, keskimäärin noin 500-800 kcal yli kulutuksen (eli 2500-2800 kcal liikuntakulutuksen jälkeen). Painoni ei kuitenkaan ole ryöpsähtänyt ylöspäin, vaan olla jukittaa hivenen yli 70 kilossa. Minun pitäisi syödä siis nykyistä enemmän, jos aion saada lisää lihaa.

Uusi, kaksijakoinen treeniohjelma lyhyillä sarjoilla tuntuu melkoisen raskaalta. Muutenkin viime viikko meni miltei sumussa, tunnuin olevan rättipoikkikatki miltei jatkuvasti. Lauantaina tosin jaksoin jorata melkoisen ahkerasti. Saimme vaimon kanssa kutsun tuttavien luo laulamaan karaeokea. Meikäläinen on vain kerran aiemmin tuota taiteenlajia harrastanut (poikien pakottamana omissa polttareissani 7 vuotta sitten). Mutta kun lämpenin, niin vedin silminnäkijöiden mukaan melkein kolmen tunnin shown. En pelkästään laulanut ääntäni käheäksi vaan tanssin ja spiikkasin joka biisin. Kovasti sain kehuja esiintymisestäni - menköön osa positiivisesta palautteesta kuuntelijoiden nauttiman alkoholin piikkiin. :->

Kovempi jalkatreeni, juoksulenkki ja karaokeshow vetivät pohkeeni totaalisen juntturaan pariksi päiväksi. Kävelin kuin puujaloilla pari päivää. Vaimon upea hieronta kuitenkin auttoi. Hän sanoi, että pohkeeni ovat raskausarvilla! Kunpa hauikseni tai rintalihakseni paisuisivat yhtä helpolla...

Ei kommentteja: