Viime viikolla kuulin uutisia, jotka pysäyttivät kyllä miettimään. Kävin 30-vuotistyötarkastuksessa verikokeissa. Siellä selvisi, että verensokerini on varsin korkealla. Verensokerin paastoarvo huiteli 7,4 maissa. Työterveyshoitaja totesi, että todennäköisesti minulla on diabetes. Minua tutkitaan tarkemmin ja pääsen lääkärille elokuussa. Hän antaa sitten diagnoosin.
Joka tuutista diabetekseen hoitoon tyrkytetään painon pudottamista, terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa. Kävin hoitajan kanssa läpi omat rutiinini ja hoitaja totesikin, että näistä neuvoista ei ole meikäläiselle apua. Hän arveli minun saavan lääkkeet tautiini.
Hoitaja kehotti minua elämään kuten tähänkin asti eli liikkumaan, syömään säännöllisesti ja terveellisesti, kunnes lääkäri toisin mahdollisesti elokuussa määrää.
Uutinen siitä, että terveyden perikuvana elämisestä huolimatta olen todennäköisesti sairastunut diabetekseen, on ollut järkytys. Tuntuu niin epäreilulta, että huonot geenini eivät ole pysyneet kurissa terveellisistä elintavoistani huolimatta. Tämä on huutava vääryys! :-( Pahan aknenhan sairastin jo teininä. Lisäksi minut on siunattu kropalla, johon liha ei tartu, mutta läski kyllä. Geeneissäni on myös sepelvaltimotautia, joka on varsin yleinen diabeetikoilla. Ja lisäksi reumaa. Onkohan minulle tulossa kenties koko perkeleellinen värisuora näitä inhoja tauteja? Miksi juuri minulle jaettiin näin paskat kortit?
Eikä helpota sekään, että viime vuosina vaivanneen väsymyksen syy on selviämässä. En tiedä, onko diabetes haitannut myös lihasten kasvua.
Joka tapauksessa tuo uutinen on latistanut lopunkin intoni kirjata syömisiäni - kalorien laskemisesta puhumattakaan. Olen kuitenkin syönyt entiseen tapaani, siis proteiinipainotteisesti ja treenannutkin kuten tähän saakka. Mutta ehkäpä kalorien laskemiseenkin vielä palaan, olisi sitten lääkärille ja/tai ravitsemusterapeutille tarkkaa tietoa tähän astisesta ravitsemuksestani tarjota.
Blogin päivittäminenkin taitaa harventua entisestään. Mutta sinnittelen silti elon tiellä, kunhan saan uutisen sulateltua ja opin olemaan sinut sairauteni kanssa.
2 kommenttia:
Pete,
Älä lannistu. Jenkeissäkin kehotetaan hankkimaan 2nd opinion. Samalla kun minulla todettiin 7 vuotta sitten anemia (parani säännöllisellä lisätyllä liikunnalla kun punasolut lisääntyivät), verenpainetauti (pillerit pois) ja mahdollinen diabetes, se pisti matalaksi. Päätin että olen nuori (silloin 25 vee), ja koska 2 ekaa tiesin että "paranee" niin päätin olla välittämättä diabetesepäilyistä. En mennyt koskaan testeihin. Verensokeriin vaikuttaa niin moni asia. Uskallan väittää että se on aika yksilöllinen juttu ja olen netistä löytänyt jonkin verran tutkimuksia jotka selittää omaa verensokerini käyttäytymistä. Olen ollut 20 vuotta täysin kasvissyöjä. Treenaan niin paljon kuin ehdin ja elän muutenkin huipputerveellisesti. Eli mene eri vuorokauden aikoina testeihin, ainakin kolme kertaa ja parille eri lääkärille ennen kuin uskot. Ja lue netistä kaikki mahdollinen. Itse saa itsestään pitää huolta.
Tsemppiä!
Antiloop
Tervehdys, Antiloop!
Kiitos rohkaisevista sanoistasi. Tuo temppuileva verensokeri on vaivannut isäni lisäksi myös isosiskoani, joista jälkimmäiselle ei tehty diagnoosia. Voihan olla, että elokuussa testit eivät näytä enää samoja lukemia kuin nyt.
Harkitsen ehdottomasti kahden lääkärin lausunnon saamista, kiitos vinkistä.
Lähetä kommentti